On perustavaa laatua tehdä huomio sanojen ”ratkaiseva tekijä” kohdalla, kun puhumme Etelä-Pohjanmaan ja koko Suomen kansantalouden tilasta ja sen tulevaisuudesta. Ratkaisijan roolin saavat pienet, alle kymmenen henkilöä työllistävät yritykset. Uusi eduskunta on tässä asiassa paljon vartijana.
Koko Suomen kansantaloutta ajatellen ratkaisijan roolin pienyrityksille tuo niiden volyymi ja niiden kyky nopeaan, joustavaan toimintaan.
Lainsäätäjän tulee luoda olosuhteet, joissa nämä ratkaisijat, 93,7 % yritysten lukumäärästä laskettuna ja lukumäärältään yli 300 000 yritystä, voivat toimia. Tämä yritysjoukko on todella iso potentiaalinen työpaikkojen luoja ja työllisyysasteen kohottaja. Suomalaisen yhteiskunnan tulee tämä potentiaali ottaa käyttöön, koska se tulee olemaan näin merkittävässä roolissa. Tämä tilanne koskee Etelä-Pohjanmaata samalla tavalla.
Voimme olla täysin vakuuttuneita siitä, että lainsäätäjän on mahdollista luoda ilmapiiri, jossa yrittäjät alkavat luottaa tulevaisuuteen. Ei ole mahdotonta, että esimerkiksi 20 % edellä mainituista yrityksistä, 60 000 yritystä, palkkaisivat heti yhden työntekijän lisää. Jos kysymykseen ei muiden osalta tulisi lisäpalkkaaminen, niin investointien avulla he toteuttaisivat liikevaihdon kasvua yrityksiinsä. Mitä tarkoittaisi 240 000 kertaa jotain positiivista?
Herää kysymys, minkälaisia näiden olosuhteiden sitten pitäisi olla. Kaikki lähtee siitä, että tunnustetaan tosiasiat ja että päättäjät ymmärtävät, mitä yrittäminen vaatii.
Yrittäjän tulee myös voida luottaa lainsäätäjään, että se on päätöksissään johdonmukainen, ajattelussaan pitkäjänteinen, kuuntelee yrityskenttää ja sen etujärjestöjä. Yrittäjä, joka toimii oman taloutensa menettämisen uhan alla, tarvitsee myös neuvoja ja yhteistyötä.
Vähiten yrittäjä odottaa poukkoilevaa päätöksentekoa, lyhytjänteisyyttä ja että luvatuista asioista ei pidetä kiinni. Ei ole kenenkään kovinkaan vaikea ajatella, minkälaiset voisivat yrittäjien arvostamat ja haluamat olosuhteet olla.
Yrittäjä kaipaa yhteiskunnan taholta myönteistä asennoitumista yrittäjyyttä kohtaan, joustavan toiminnan mahdollistamaa lainsäädäntöä, ammattitaitoisen työvoiman saantia, työmarkkinajärjestöjen sopeutumista muuttuviin toimintavaatimuksiin, erilaisten rahoitusmahdollisuuksien olemassaoloa, yrittäjien parempia eläkejärjestelyitä, joustavaa sukupolvenvaihdoksen toteutumista, kannustavaa verotusta, toimivaa infrastruktuuria.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?
Kun korkeakoulutettuja henkilöitä rekrytoituu yrityksiin, mahdollistuu monissa tapauksissa yrityksen kasvu ja kehitys.
Poikkeuksia toki on ja innovaatiota syntyy matalammallakin koulutuksella.
Korkeakoulutettuja henkilöitä olisi hyvä olla käytettävissä yritysten hallituksiin laatimaan ja korjaamaan liiketoiminnan strategioita.
Maakunnassamme ei ole yliopistoa, mutta Vaasan ja Tampereen yliopistot järjestävät erilaisia maisteriohjelmia Seinäjoella. Tämä on hyvää toimintaa – koulutusmäärät on kuitenkin saatava kasvatettua. Epäilemättä korkeakoulutuksen puute on pääsyy maakuntamme väkimäärän vähenemiseen.
Maakunnan liikenneinfrastruktuuri vaatii parantamista. Alueella on voimakasta maataloutta ja paljon yrityksiä.
Maatiloille tarvitaan raskaita kuljetuksia, kuten väkilannoitteet, rehut, siemenet ja viedään maitoa ja muita elintarviketeollisuuden ja kaupan tarvitsemia raaka-aineita ja tuotteita. Parantamistarpeita on eri tasoilla.
Suupohjan rata on rahtiliikenteen osalta tärkeä yhteys Kaskisten satamaan ja sitä kautta maailmalle – rata on pidettävä hyvässä kunnossa.
Parantamisen varaa on myös Seinäjoki–Vaasa-radan kehittämisessä, joka mahdollistaisi yhteyden nopeuttamisen. Näiden kahden kaupungin välinen nopea yhteys toisi paremmat yhteistyömahdollisuudet monellakin alalla eikä vähiten koulutusmahdollisuuksien hyödyntämisessä.
Valtatien 19 ja kantatien 67 parantamistyöt ovat tärkeitä pärjäämisen mahdollistajia maakunnassamme.
Jos edellä mainittuja olosuhteita ei saada aikaan, ei pystytä hyödyntämään pienyrittäjävolyymin tuomaa voimakasta kasvun mahdollisuutta. Tällöin voi käydä juuri päinvastoin, että ongelmaksi tulee yritysten väheneminen jatkajien puuttuessa. Nuoria ei kiinnosta jatkaa vanhempiensa aloittamaa yritystä, jos nuorempi jatkajaehdokas ei usko yrityksen pärjäämiseen. Yritys ei ole ehkä uusiutunut vuosikymmeniin ja yrittäjän tulotasokin on usein jäänyt palkkatyötä matalammaksi ja puhumattakaan yrittämiseen liittyvästä riskien ottamisesta.
Edellä olevien asioiden kuntoon saattamisessa on kiire. Olemme jo ohittaneet sen ajankohdan, kun vielä olisi voitu estää monien kuntien ja varsinkin niiden keskustaajamien kuihtuminen.
Kunnat, joissa väestömäärä on ollut useita tuhansia, on laskenut alle kahteenkin tuhanteen.
Kun kyliltä on lopetettu koulut, on siitä todellinen näivettyminen alkanut. Ei ole kauppoja, ei julkista liikennettä, ei pankkeja, ei postia, ei takseja. Tiestö huonossa kunnossa ja on teitä, joita ei kunnolla aurata eikä hiekoiteta, vanha kestopäällyste on täynnä teräväreunaisia kuoppia, joita ei ole kenelläkään mikään kiire korjata.
Uudenlaista kehitystä on kuitenkin alkanut tapahtua, mikä parhaassa tapauksessa hidastaa väestön vähentymistä maaseudulla tai parhaassa tapauksessa pysäyttää sen eli paluumuutto maalle toteutunee pikkuhiljaa.
Maaseudulle kyllä muutetaan, kunhan sinne pääsee, vesi ja viemäröinti on käytettävissä ja tietoliikenneyhteydet toimivat.
Lähde: alkuperäinen julkaisu Lakeuden Kauppaseuran aiemmalla sivustolla (avautuu uuteen välilehteen)